Matkalla

Uutisissa kerrotaan, että kaikkien aikojen suurimman lottovoiton saanut suunnittelee rahan (osan siitä) antamista hyväntekeväisyyteen.

Kaunis ajatus, mutta suosittelen harkitsemaan.

Parasta olisi hemmotella itseään ja ostaa luksustuotteita. Miksi?

No, aletaan kelaus Intiasta. Missään muussa valtiossa ei ole yhtä monta avuttoman köyhää ja kurjaa ihmistä kuin Intiassa.

Eli rahaa jakamaan. Jos 300 miljoonaa kaikkein rikkainta jätetään ilman rahaa, jäljelle jää miljardi ihmistä. Siispä raha jaetaan tasaisiin summiin, kuitenkin siten, että pienin summa on 1 euron sentti (kolikot pitää hakea Saksasta tai jostakin muusta maasta).

Jokainen intialainen köyhä saa yhden sentin. Niitä riittää 700 miljoonalle, ja sitten eväät on syöty. Ilman jäi 300 miljoonaa köyhää (sekä 300 miljoonaa Intian rikkainta).

Kukaan ei saa käytännössä mitään (sentillä ei osta edes riisikippoa), rahat katoavat siis ilmaan, ja itse asiassa pelkät kuljetuskustannukset ovat liian suuret, tai välikäsiä on niin paljon, että rahat itse asiassa jäävät rikkaiden haltuun eikä kukaan köyhä saa mitään.

Itse suosisin luksustuotteiden ostamista. Miksi?

Luksustuotteet ovat paras keino jakaa rikkaiden rahat mahdollisimman monelle. Kun lottovoittaja menee Dubain seitsemän tähden hotelliin asumaan kuukaudeksi, hän samalla työllistää seitsemän työntekijää joka päivä. Ihmiset saavat töitä ja palkkaa seitsenkertaisesti per lottovoittaja.

Ostamalla ylihintaisen Ferrarin, lottovoittaja siirtää osan rahoistaan oikeasti töitä tekeville ihmisille, jälleenmyyjille, kuljetusfirmojen rekkamiehille jne…

Jos lottovoittaja ostaa S-Marketista halpoja Rainbow-tuotteita, hän pitää kaupan liikevaihdon minimissään, ja rahat menevät hukkaan. Jos hän menee Stockan Herkkuun ostamaan ylihintaisia luksustuotteita, hän samalla työllistää maksimimäärän työntekijöitä ja pistää rahan kiertämään sinne, missä sitä tarvitaan.

Jos lottovoittaja antaa muutamalle harvalle valitulle kehitysmaan asukkaalle jättipotin, hän aiheuttaa hirmuisen ongelman. Suuren summan saaneet muuttuvat tasa-arvoisista ihmisistä etuoikeutetuiksi, kadehdituiksi ja vihatuiksi. Pahimmassa tapauksessa lottovoittajan tukemat valitut surmataan kateellisten kyläläisten voimin.

Hyvää tarkoittava avustaminen voi tuhota enemmän kuin mitä siitä on hyötyä. Etuoikeutettu ”kummilapsi” tai Vienan-Karjalan majoittava mummo voi aiheuttaa sellaisen kateusepidemian omassa yhteisössä, ettei sitä kestä kukaan - eivät kadehtijat eivätkä kadehditut.

Sotkemalla herkkiä paikallisia suhdeverkostoja työntämällä vastikkeetonta, ansaitsematonta ”apua”, voidaan tuhota, vaikka ollaan kuinka hyväntekijöitä tahansa.

Vietnam ansaitsee 9 mrd dollaria vuodessa sillä, että ihmiset ahertavat riisipellolla koko vuoden, ja riisi myydään ulkomaille. Se on pelkästään yksi vientituote. Tarvitseeko Vietnam 7 miljoonan lottovoittajan ”roposia”, kun sillä on vakiintunut järjestelmä, jolla maa ansaitsee miljarditolkulla vientituloja?

Jos joku hyväntahtoinen hölmö menee levittämään rahojaan Vietnamiin tai johonkin muuhun ”kehitysmaahan”, hän voi tuhota enemmän kuin arvaakaan.

Ainoa järkevä tapa auttaa on matkustaa itse johonkin kehitysmaahan, tutustua vallitseviin oloihin, ja mennä sitten paikalliseen kauppaan ja ostaa sieltä esimerkiksi kouluvihkoja tai jotakin, josta on pulaa, ja lahjoittaa ne koululle. Sekin voi mennä pieleen.

Olen nähnyt Sudanissa ruokakaupassa USA:n lahjoittamia avustusruokapaketteja - myynnissä käypään hintaan.

Lopulta järkevin tapa auttaa on ostaa itselleen luksustuotteita. Silloin mahdollisimman moni työmies saa työtä ja palkkaa, ja pystyy elättämään itseään ja perhettään ja yhteisöään. Rahat siirtyvät reilun kaupan hengessä niille, jotka tekevät kunnon työtä. Ja kun luksustuote on mahdollisimman kallis, silloin myös valtio(t) saa(vat) maksimimäärän veroja, joilla voidaan rahoittaa lapsia, vanhuksia ja heikkoja.

Eikun shoppailemaan!

Hän on paluumuuttaja. Hymy on leveä, ja hän muistaa etunimen.

Hän on rakentanut ison valkoisen talon Etelä-Kiinan meren rannalle. Majoitus on edullista, pihalla on uima-allas ja yläkerrassa ravintola.

Hän on tullut Floridasta. Hän on amerikkalainen, eikä sittenkään ole. Hän syntyi Vietnamissa, ja pakeni henkensä uhalla. Hieman kuin karjalaiset.

Kommunistien kanssa ei ole leikkimistä. Se on nirri pois, jos on oma itsensä. Valehtelemalla voisi pärjätä, hieman kuin Venäjän juutalaiset, mutta ei.

Parempi paeta. Hän päätyi Floridaan.

USA antoi turvapaikan. Ei antanut diskorahaa, ei sosiaaliturvaa, vaan turvapaikan. Kyllä terve ihminen töitä osaa tehdä, ja Amerikassa voi vielä rikastuakin. EI verottaja vainoa eikä naapuri kadehti.

Sitten pahuuden pesä otti ja romahdi. Syntyi suuri ja mahtava neuvostoromahdus. Myös Vietnam järkiperäistyi. Kansan köyhdyttäminen loppui. Kommarit jäivät leikkimaan valtaleikkejään, mutta elämä vapautui.

Niinpä sankarimme arvioi, että välitön kuoleman uhka on ohi, ja kotimaahan saa taas mennä. Vähän kuin Karjalan evakot ajattelevat, tosin vielä edelleen odottelevat.

Niinpä hän keräsi omaisuutensa, palasi Vietnamiin ja nyt on hieno pikkuhotelli avoinna. Suomalaisiakin odotellaan.

USA auttoi vietnamilaisia. Pelasti varmalta kuolemalta. Otti pakolaiset vastaan, ja antoi turvapaikan. Antoi vaurastua. Ja päästi lähtemään, kaikkine säästöineen.

Onneksi on USA!

Venäjällä kuohuu, ja se on ihan Venäjän oma ongelma. Periaatteessa Venäjän sisäisiin asioihin ei tule puuttua, mutta Karjala ei ole Venäjän sisäinen asia.

Suomi joutui luovuttamaan omia laillisia ja tunnustettuja alueita maahan hyökänneelle Neuvostoliitolle maaliskuussa 1940, jolloin Stalin ja Hitler olivat sopimussuhteessa (liittolaisia).

Stalin oli elokuussa 1939 nostanut maljan Hitlerin kunniaksi, ja hitleriläisen politiikan nimessä aloittanut juutalaisten vainot tai erottamiset vallasta. Stalin oli lähestynyt natseja ja sopimusten jälkeen aloittanut sotia Puolassa ja Suomessa, ja miehittänyt Viron, Latvia, Liettuan ja Bessarabian (nykyisten Ukrainan ja Moldovan alueita).

Karjalan, Sallan ja Kalastajasaarennon luovuttaminen Neuvostoliitolle oli hirmuinen isku Suomelle, ja etnisen puhdistuksen alkusoitto.

Ihmiset pakenivat kodeistaan sotaa, lähestyvää roistojoukkoa ja lopulta tappavaa diktatuuria, joka oli ylläpitänyt hirmuista terroria oman kansan seassa, etenkin vuodesta 1937 alkaen.

Suomen alueet ovat Venäjällä, johtuen siitä, että Stalin nosti maljan Hitlerin kunniaksi elokuussa 1939, ja sen jälkeen lähetti yli miljoona rosvoa maahamme tappamaan ja tuhoamaan.

Venäjä elää edelleen sotien poteroissa. Sen psyyke elää edelleen omia hyökkäyssotia ihannoiden, vaikka se itse oli syyllinen sotien eskaloitumiseen ja hyökkäyksiin, viattomien kansojen ja yksilöiden kärsimyksiin.

Ahne, alueitaan laajentaja, muiden kustannuksella elävä roisto, sellainen on Venäjä.

Venäjän on muututtava, ja se on venäläisten oma tehtävä. Jo vuonna 1991 Venäjä astui huikean askeleen eteenpäin, päästäen 14 orjuutettua kansakuntaa vapauteen ja vapauttamalla markkinat, antaen täten mahdollisuuden ihmisille toteuttaa tarpeitaan ja toiveitaan. Asiat menivät nopeasti huonompaan suuntaan, mutta se on eri tarina.

Viime aikoina on kuultu paljon merkillisiä uutisia Venäjältä. Russofiilit eivät lakkaa ylistämästä ylivoimaisen venäläisen ylirodun ikuisia saavutuksia, ja minä puolustan heidän oikeuksiaan käyttää sananvapautta.

Mutta muut tietävät, että kansa haluaa muutosta.

Nyt on oikea aika vaatia omia takaisin. Me suomalaiset emme ole ahneita, harvat oikeasti haluavat nykyistä laajempaa aluetta.

Mutta kyse on signaalista, joka annetaan Venäjälle. Ulkomaalaiset ovat aina ohjailleet Venäjää, hyvään ja etenkin huonompaan suuntaan. Tsaarit olivat keskieurooppalaisia aatelisia. Lenin tuli Sveitsista ja oleskeli Suomessakin pitkään. Stalin oli gruusialainen psykopaatti. Hrutshev oli ukrainalainen. Venäjä-laivaa ovat aina ohjailleet ulkomaalaiset.

Nyt on aika Suomen ottaa moraalinen, selkärankainen ja rohkea aloite omiin käsiin.

Karjala, Salla-Kuusamo ja Petsamo on palautettava. On irtauduttava vastenmielisestä varastamisperinteestä. Ei voi aina vaan ottaa muilta, syyttää muita ja samalla tappaa ja tuhota ja raunioittaa muita tai heidän kotiseutujaan.

Jo riittää!

Nyt Karjala takaisin, ja Venäjälle kaikkien aikojen positiivinen PR-voitto! Nyt ei tarvitse antaa myönnytyksiä Natolle tai edes Japanille, vaan tälle pelkureiden ja korruptoituneiden poliitikkojen Suomelle.

Mutta Suomi ei saa ellei Suomi osaa pyytää!

Mitä meillä on hävittävänä? Tunnustakaamme omat rajamme, oma historiamme, omat allekirjoitetut sopimukset (Tartto 1920 jne) ja omat oikeutemme. KAIKILLA maailman mailla on oikeus omiin alueisiinsa. Fuck Stalin, ei Stalin ole mikään legitiimi rajanpiirtäjä, koko Neuvostoliittohan destalinisoi koko maan! Stalinin patsaat kaadettiin! Stalin tuomittiin! Miksi Suomi, Stalinin uhreista suurin, jotenkin kunnioittaisi tuota alkulimaa, kusipäätä, roistoa?

Ei anneta Venäjälle opetusta, että varas saa pitää varastamansa! Annetaan Venäjälle vihje, että se voi tehdä tarvittavan myönteisen poliittisen manööverin Suomelle: palauttaa nolosti varastetut alueet, joita Venäjä ei käytännössä tarvitse. Tai tarvitsee - antamaan ne takaisin ja siten antamaan maailmalle signaalin, että Venäjä on uusi Venäjä, parempi Venäjä, hyvä Venäjä!

Mutta ensin suomalaiset: Nyt pitää vaatia Karjalaa takaisin!

Tällä kertaa tarkastelen Venäjän ja Suomen eroja. En puutu rodullisiin eroavaisuuksiin, koska se olisi rasismia enkä erityisesti usko suomalaisten ja venäläisten olevan merkittävästi erilaisia. Taustat ovat erilaiset, kieli ja kasvatus, mutta pääpiirteissään pohjoisen ihmisillä on samantyyppiset asenteet.

Näissä realismi-kirjoituksissa en ota kantaa siihen, aikooko Venäjä palauttaa Karjalan pian vai vasta myöhemmin, vaan keskusteluun itseensä. Tarvitaan lisää realismia.

SUOMALAISET OMISTAVAT MAANSA, VENÄLÄISET EIVÄT

Suomessa yksityisellä maanomistuksella on pitkät perinteet. Suomalainen omistaa oman tonttinsa, peltonsa ja metsänsä. Hän hallitsee omaisuuttaan, ja voi sitä myydä, voitollisesti tai tappiolla, mutta myyjä saa lopulta aina rahaa.

Venäjällä ei tällaista perinnettä ole. Itse asiassa ei koskaan ole ollutkaan. Maaorjat olivat orjia, ja Neuvostoliitossa eliitti omisti kaiken. Tosin eliittiä kutsuttiin ”kansaksi” mutta se oli raakaa pilaa.

Karjalan maat tulivat viimeistään 1860-luvulta alkaen perheiden ja sukujen omaisuudeksi. Venäjän maaorjuus oli vienyt suomalaisilta talonpojilta maat, ja kun Suomen valtio lunasti orjuuttajilta ja riistäjiltä maat, Suomen valtio myi talonpoikien ikiaikaiset viljelysmaat suomalaisille talonpojille. Näin Karjalan suomalaiset omistivat tonttinsa, peltonsa ja metsänsä.

Niitä ei koskaan ole myyty, vaan suomalaiset suvut edelleenkin omistavat omat maansa. Se on suomalainen perinne, ja suomalaisten ylpeys. Isäntä on isäntä omalla maallaan, hän hallinnoi omia metsiään ja peltojaan ja voi niitä myös tarvittaessa myydä, ja saada rahaa.

Karjalan maat ovat enimmäkseen yksityisiä maita, suvut tietävät mitä omistavat, ja kun Karjala palautuu Suomelle, myös maat palautuvat yksityisille omistajilleen.

SUOMEN VALTIO VEROTTAA MAAT JA NIIDEN TUOTON

Kun suomalaiset saavat omat maansa Karjalasta, Suomen valtio pystyy verottamaan maaomaisuutta (kiinteistövero) sekä niiden tuottoa. Valtio saa rahaa, kun metsiä hakataan, tai kun peltojen tuottoa myydään.

Suomen valtion ei tarvitse laittaa tikkua ristiin yksityisten maiden takia, mutta se voi verottaa yksityistä omaisuutta, myyntiä, ostoja ja kaikkea työntekoa, joka näistä syntyy.

Yksityismaat eivät ole menoerä valtiolle (eikä ”meille”), mutta se on keino lisätä valtion verotuloja. Karjala vaurastuttaa Suomen valtiota, ja sen jälkeen Suomen valtiolla on paremmin mahdollisuus rahoittaa omia infrastruktuurimenojaan.

Venäjällä ei ole kehittynyttä verotusjärjestelmää, eli maa ei välttämättä tuota Venäjän valtiolle varallisuutta sillä tavalla kuin Suomen hallinnon alla.

SUOMEN VÄKILUKU LISÄÄNTYY, VENÄJÄN VÄHENEE

Tilastollisesti Suomen väkiluku kasvaa koko ajan, Venäjän väkiluku pitkällä aikavälillä lähes romahtaa. Suomen väestön tiheys lähenee lukemaa 17 asukasta neliökilometrillä, Venäjällä lähestyy lukemaa 7 asukasta neliökilometrillä. Karjalan tasavallassa väestöntiheys on lähestymässä lukemaa 3 asukasta neliökilometrillä, mutta Suomeen kuulumattomat kaupungit kuten Petroskoi (Äänislinna), Karhumäki, Kontupohja, Segezha, Sorokka jne lisäävät Itä-Karjalan väestöntiheyttä, jolloin Laatokan Karjalan väestöntiheys on mitättömän pieni.

SUOMI VILJELISI MAATA, VENÄJÄ EI SITÄ TEE

Kaikella maalla on arvonsa, mutta erityisesti Suomessa, missä maatalous on tehokasta per hehtaari. En ole nähnyt viljeltyjä peltoja juuri missään pakkoluovutetun mutta palautettavan Karjalan alueella, eli pellot ovat olleet lähinnä nollakäytössä. Missä viljelyä on ollut (esim. Sortavalan mlk), sielläkin asialla ovat tietojen mukaan olleet suomalaiset itse. Sama koskee Äyräpäätä.

Maapallon väkimäärä kasvaa, samoin Suomen, ja ruokaa tarvitaan koko ajan enemmän. Samalla peltopinta-alaa on vaikea lisätä ainakaan Euroopassa. Karjala on erinomainen vastaus tähän kysymykseen, ja etenkin Kurkijoen suunnalla on Suomen paras peltomaa, ja se on lisäksi saanut ”levätä” 65 vuotta.

VENÄLÄISET ASUVAT OMISSA KERROSTALOISSAAN

Karjalan kannaksella ja Laatokan Karjalassa ylivoimainen enemmistö venäläisistä asuu neuvostoaikaisissa kerrostaloissa, pieni osa vuoden 1991 jälkeen rakennetuissa kerrostaloissa.

Nämä kerrostalot eivät ehkä ole kauneuskilpailujen missejä, mutta ne ovat venäläisten koteja. Jos he haluavat jäädä Karjalaan, he jäävät asumaan kerrostaloihin, joita suomalaiset eivät ole rakentaneet ja joihin suomalaisilla ei ole vaateita.

Samaan aikaan kun noin 1240 kylästä Karjalassa noin 800 on kokonaan tyhjiä ja asumattomia ja noin 200 lähes tyhjiä, ei ristiriitaa synny karjalaisten enemmistön kanssa. Ylivoimainen enemmistö karjalaisista suvuista voisi lunastaa omat maansa välittömästi, ilmaan mitään väestöryhmiä konfliktia.

KIELIMALLI ON OLEMASSA - LAPISSA

Paikallisen valtakielen asemasta on jo malli: saamenkieli Lapissa. Suomen Lapissa on käytössä kolme eri saamelaiskieltä, joista jokaisella on status Lapin kunnissa.

Venäjästä ei koskaan tule Suomen virallista kieltä, mutta sillä voi olla status niissä kunnissa, joissa on venäjänkielisiä.

KARJALAN RAHOITUS TULEE PANKEILTA - EI ”MEILTÄ”

Karjalan palautuksen jälkeen Karjalan ”rahoitus” tulee pankeilta, kuten kaikki muukin rahoitus. ”Meidän” ei tarvitse maksaa penniäkään, kuten me emme maksa penniäkään hotelleista tai ostoskeskuksista.

Yksityiset ihmiset, perheet ja suvut tekevät kuten nytkin. He ottavat rahaa pankkitililtään, tai jos tilillä ei ole rahaa, lainaavat pankista. Korot ovat matalalla. Vaikka yksityiset ihmiset voivat velkaantua, he tekevät sen omasta tahdostaan, vapaaehtoisesti, omalla riskillään. Yksityisen rahan käyttötarkoitus on aina yksityisen ihmisen omassa päätösvallassa. Raha kuitenkin tulee ”meille” - meille tarjotaan työpaikkoja tai me voimme myydä yksityisille perheille työkaluja, rakennustarvikkeita tai palveluita. Ja kun lainarahat laitetaan rakennushommiin, valtio saa joka välissä veronsa.

Yksityinen raha siirretään pankista valtiolle ja meille. Me emme maksa mitään!

Yksityiset yritykset rahoittavat omat menonsa samalla tavalla. Ne käyttävät vanhoja voittojaan tai ottavat kulunsa pankkitililtään, tai sitten menevät hattu kourassa kumartamaan pankinjohtajalle ja ottavat lainan. Yritykset voivat myös laittaa osakeannin, ja laitaa rikkaat investoijat rahoittamaan Karjalan jälleenrakennuksen.

Yksityiset firmat käyttävät rahansa oman päätöksensä mukaan. Ne menevät Karjalaan, jos itse niin päättävät. Kukaan ei niitä pakota, ei myöskään kiellä. ”Meidän” ei tarvitse maksaa euron senttiäkään, vaan yritykset maksavat kaiken. Mutta yritykset maksavat meille. Me saamme rahaa, me rikastumme, kun Karjala on palautunut.

Ellemme myy työvoimaa yritysten rakennustyömaille, voimme myydä heille konsulttipalveluita, rakennustarvikkeita tai muita palveluita.

Investoijien miljoonat siirtyvät yritysten kautta meille. Me rikastumme kun Karjala palautuu!

Bangkokissa on reppumatkailijoiden alueella myynnissä kaikenlaisia T-paitoja. Valikoiman liberalismi jää jälkeen vain Balin Kutan alueen paitakaupasta.

Minua nauratti erityisesti tuo Hitleriä ja Bushia vertaileva paita, jonka sanoma tässä perhe-blogissa voidaan kääntää suunnilleen näin: ”Vaikka kehot ovat erilaiset, heidän tuloksensa ovat samanlaiset”.

 

Mutta ovatko Hitler ja Bush ollenkaan samanlaisia?

Keksin ainakin yhden ominaisuuden: molemmat nousivat valtaan demokraattisesti mutta ainoastaan vähemmistön antaman äänisaaliin turvin.

Muuten demokratian suhteen tilanne ei ole sama. Bushin puolue jäi vähemmistöksi sekä edustajanhuoneessa että senaatissa, kun taas kansallissosialistit kaappasivat käytännössä koko vallan.

Bush vetäytyi vallasta, Hitler oli voimassa hamaan itsemurhaansa asti.

Hitler oli loistava puhuja, jonka palopuheet eivät kaivanneet telepromtereita eikä kirjoitettuja papereita. Bush, no, hänen puheensa ovat myös herättäneet kansainvälistä huomiota.

Eihän Bush ollut huono puhuja, hänen ansionsa vain ”misunderestimoitiin”…

Yksi suuri ero näissä ihmiskunnan pelleissä on.

Hitler kuitenkin kirjoitti ainakin yhden kirjan. Siinä on se hankaluus, että se on kielletty kirja. Me emme voi ostaa kirjaa ja ottaa selvää, mitä Hitler halusi. Saamme toisen käden tietoa.

Bushin kirjaharrastuksesta on vähemmän tietoa, kerrotaan kuitenkin huhua, että Bushilla olisi ollut kaksi kirjaa, ja molemmat olisi jo väritetty.

Hitlerin ”Taisteluni” on ehkä siksi kielletty, että sen lukemalla voisi mahdollisesti ymmärtää, että kansallissosialismi on sittenkin vain sosialismia, ja että toinen maailmansota oli käytännössä kahden sosialistisen diktatuurin välistä valtataistelua.

Bush ei ehkä ole kirjoittanut yhtään kirjaa, mutta lukemisessa hän on ansioitunut, kuten oheinen kuva kiistattomasti todistaa:

Hyvä asia tässä kaikessa on se, että keskustelu sallitaan. Luin nimittäin monopolilehden keskustelua aiheesta.

Sitä en hyväksy, että aito suomalainen torjuu Suomen alueiden palautuksen Suomelle. No, ehkä se johtuu realismin puutteesta. Taustalla uskon olevan monopolilehden propagandapläjäys ”Karjala tulisi kalliiksi”, josta olen äskettäin kirjoittanut enemmänkin.

Hieman realismia tähän keskusteluun.

TYÖNANTAJASI NE VEROT OIKEASTI MAKSAA

Kun Karjalaan etsitään joka alalle työvoimaa, sinulle tarjotaan palkkaa. Sinulle tarjotaan. Sinulle maksetaan rahaa. Siis rahaa. Sitä ei koskaan tarvitse maksaa takaisin, sen saa pitää. Ihan kuten nytkin.

Ja kun sitä palkkaa maksetaan, siitä voi sitten maksaa niitä asuntovelkoja, autolainaa tai vaikka laittaa säästöön tulevia hankintoja varten.

karjalan työpaikkasi verot, sotumaksut ja eläkkeet hoitaa työnantajasi kuten aina ennenkin, nykyisessä Suomessa. Eikä veroilmoitustakaan enää tarvitse tehdä. Mätkyjä saattaa joskus tulla, joskus palautuksia, mutta normaalisti ja keskimäärin, sen tilille tipahtavan nettopalkan saat aina pitää itselläsi, etkä koskaan joudu sitä palauttamaan kenellekään.

Karjala palautuu => rahaa annetaan.

KARJALASSA ON 45000 YKSITYISTÄ PIENTILAA: TONTTI, PELTOA JA METSÄÄ

Kaikella on arvonsa. Vuonna 1939 Karjalassa oli suunnilleen 45.000 pientilaa, joiden maat jakautuivat yleensä kolmeen eri palstaan: tontti, peltomaa ja metsämaa.

Jokainen näistä on arvokas.

Tontti on maata, jonka voi myydä ja sille voi rakentaa uuden talon. Peltomaa voidaan laittaa myyntiin tai viljellä luomutuotteita 66 vuotta levänneellä maalla. Metsä voidaan laittaa myyntiin.

Hintapyyntö voi olla esimerkiksi 50.000 euroa per 10 hehtaaria. Rahaa se on tuokin.

KARJALAN 1250 KYLÄSTÄ ON TUHAT TÄYSIN TAI MELKEIN TYHJILLÄÄN

Suomalainen omaisuus odottaa hylättynä mutta käyttökelpoisena. Vaikka Karjala on laaja, ja asutusta on siellä täällä, tosiasia on se, että 1250:stä kyläksi määritellystä alueesta noin 800 on kokonaan tyhjillään ja 200 on lähes tyhjillään.

Suomalanen maaomaisuus, tontti, peltomaa ja metsäpalsta ovat nyt otettavissa sukujen käyttöön. Ja byrokraattisten toimien jälkeen ne voidaan myös laittaa myyntiin.

OMAISUUS ON AINA ARVOKASTA JA SE VOIDAAN MYYDÄ

Maa on sellainen tavara, jota aika vähän tehdään lisää. Ihmiskunnan määrä kuitenkin kasvaa, ja Suomessakin kokonaisväkiluku on lievässä kasvussa.

Maata tarvitaan, ja myös ruokaa tarvitaan, ja se yleensä kasvaa maassa. Lehmätkin tarvitsevat maata laiduntamiseen.

Maalla on siis aina arvonsa.

Omaisuus on hyödyllistä, sillä saa tehdä ihan mitä itse haluaa. Kukaan ei työnnä ruokaa aikuisen ihmisen suuhun eikä rakenna puolestasi kotia, mutta aikuinen ihminen voi aina tehdä palveluksen itselleen: työntää oman ruokansa omaan suuhun ja rakentaa omalle tontilleen haluamansa lukaalin. Ei kiellettyä, ei pakollista mutta sallittua.

YKSITYISET YRITYKSET MAKSAVAT ITSE OMAT KULUNSA, PALKAT JA KOKO AJAN VEROJA

Suomi on (onneksi!) markkinatalousmaa, eli vaativat ja ammattitaitoa osaavat tehtävät ovat yksityisten yritysten varassa. Niissä osaaminen keskittyy, ja tumpelot etsiytyvät sitten politiikkaan tai papereita pyörittämään.

Yksityisissä yrityksissä on lisäksi se etu, että kukaan ulkopuolinen ei joudu kärsimään ja maksamaan niiden toimia.

Kun Karjala on palautunut, yksityiset firmat tekevät ihan keskenään omat päätöksensä, eivät sen kummemmin kysele lupaa sinulta tai minulta ja alkavat omalla kustannuksellaan rakentaa toimitiloja Karjalaan.

Tästä on monta etua. Ensinnäkin he hakevat työvoimaa ja maksavat sinulle rahaa eli palkkaa, jos päätät ottaa tarjouksen vastaan. Meille maksetaan!

Sen jälkeen, seuraavan kuun 12. päivänä, yksityinen firma maksaa sinun bruttopalkastasi veron valtiolle, eli yksityinen firma ei pelkästään vaurastuta sinua, vaan myös valtion kassaa. Sen jälkeen valtiollakin on varaa lähteä työllistämään Karjalaan.

Ja kun Karjalaan on saatu yksityisen rahan toimitilat valmiiksi, alkaa niiden normaali toiminta, joka - yllätys yllätys - työllistää, tuottaa valtiolle verotuloja ja lisäksi antaa kansakunnalle erilaisia palveluja, jotka toki ovat maksullisia (ja alviakin maksetaan, Suomen valtiolle) mutta niiden käyttö on toki vapaaehtoista.

KERROSTALOJEN KULUT MAKSAA YKSITYINEN ASUKAS

Karjalan kerrostalojen kunnostus on yksityisten ihmisten kuluerä, ei ”meidän”. Sinulta ei kukaan ota sentin senttiä, kun Karjalan kerrostaloja kunnostetaan.

Kerrostaloon pääsee asukkaaksi ostamalla asunto-osakkeen. Se on vapaaehtoinen toimi, kukaan ei siihen pakota, eikä sen kustannuksia maksa kukaan muu kuin asukas. Sen jälkeen jokainen asukas maksaa omistamastaan kerrostaloasunnosta vastiketta, jolla rahoitetaan kerrostalon ylläpito ja remontit.

Missään vaiheessa ei Karjalan palautuksen jälkeen kukaan ulkopuolinen joudu maksamaan euron senttiäkään Karjalan kerrostalojen huonosta kunnosta, ei koskaan.

Ja kun kerrostaloasunnot ovat vain yksityistä omaisuutta, niitä voi halutessaan myydä niin kauan kuin tavaraa riittää, ja jos menee hyvin, myynnistä voi saada voittoa, jolloin itse rikastuu, valtio saa veroja ja kaikki ovat tyytyväisiä.

KARJALASSA ON JO NYT TYÖPAIKKOJA

Ja Viipurissa on täystyöllisyys (HKKK, 2002). Karjalassa on verotettavaa tuloa, eikä ihmisiä tarvitse ”hyysätä”. Karjalan nykyasukkaat osaavat huolehtia itsestään, heillä on omat ammatit ja tuloja.

Karjalassa on paperitehtaita (Enso, Pitkäranta), hypermarketeja (Viipuri, Terijoki), sushiravintola (Viipuri), Nesteen bensa-asemia (Säkkijärvi, Viipuri), luksuslomamökkibisneksiä, ihan mitä tahansa.

Yhtäkään niistä ei tarvitse lakkauttaa, mutta jokainen antaa työtä, maksaa palkkaa ja tuottaa verotuloja sille valtiolle, jonka verotusaluetta ne ovat.

Suomalaiset voivat perustaa kilpailevia yrityksiä, ja etsiä niihin asiakkaita Suomesta, Karjalasta, Venäjältä ja muualta tulevista turisteista.

KARJALAN PALAUTUS ON WIN-WIN-WIN

Karjalan palautus avaa Suomelle ja suomalaisille runsaasti uutta kansallisvarallisuutta, omaisuutta, työpaikkoja ja valtiolle verotuloja. Suomi voittaa.

Karjala pääsee emämaansa yhteyteen pitkästä aikaa, ja näkee olosuhteiden parantuvan hitaasti mutta varmasti kiihtyvään tahtiin. Karjala voittaa.

Venäjä tekee kaikkien aikojen PR-tempauksen, välttyy menettämästä kasvojaan nöyrtyessä ei-Natomaalle, mutta saa hirmuiset määrät goodwilliä ja arvostusta, ja mahdollisesti ansaitsee isot määrät lisää rahaa ja kaupankäyntiä, kun siihen aletaan suhtautua ensimmäistä kertaa sataan vuoteen jonakin muuna kuin ahneena alueita anastavana roistovaltiona. Venäjä voittaa.

Sen sijaan, että osallistuisi itse keskusteluun, nimimerkki ”Harinen” väsää henkilöön meneviä herjakirjoituksia omalle osastolleen, eikä ainakaan välittömästi salli asianosaisen kommentteja. Eli sensuuri toimii siellä, missä muita herjataan.

No, tässä ensimmäinen vastaukseni:

”Sen verran pitää päivittää tietoja, että nykyään edellisen kuukauden bruttopalkasta vähennetty ennakko tulee työnantajan maksettavaksi 12. päivänä seuraavaa kuuta. Toisaalta valtio on luonut yrityksille ”verotilin”, jossa voi alveja ja ennakkoja kuitata päikseen, joten jatkossa yritykset voivat jopa säästää velvoitteissa, jos esim. alveja on jäänyt varastoon. Mutta nämä ovat kaikki valtion päättämiä asioita, joiden luomisessa minulla ei koskaan ole ollut osaa eikä arpaa.

Minusta on kuitenkin tärkeää tietää, miten asiat oikeasti toimivat tässä maassa. Ja kun Karjala palautuu, ja sinne luodaan työpaikkoja, niiden työpaikkojen KAIKKI palkkakustannukset maksaa, rahoittaa, suorittaa ja ilmoittaa verottajalle (kahteen kertaan) vain ja ainoastaan sen yritys/työnantaja, joka sen työpaikan on luonut.

Ja jos kuka meistä sen työpaikan on saanut, silloin, nykytilanteeseen (ilman Karjalaa) verrattuna, MEILLE MAKSETAAN, sellaista tai sellaisesta, jota nykytilanteessa (ilman Karjalaa) ei ole.

Jos meille maksetaan, eikä meidän tarvitse maksaa mistään mitään, silloin Karjalan palautus on ookoo.”

Sen verran olen minäkin tällä planeetalla elänyt, että tavallinen ihminen kaipaa työpaikkaa, että joku siitä työpaikasta maksaa riittävän nettopalkan ja että työpaikkoja tulee lisää, jos vaikka vanha menee alta.

Karjala näitä työpaikkoja luo. Emme me tavalliset ihmiset ole valtio, tai kunta tai suuriyritys, mutta me tavalliset ihmiset kaipaamme näiltä tahoilta työpaikkoja. Sen verran paljon, että itse pääsemme mukaan. Ja työpaikkoja Karjalan palautus juuri luo.

Harisen tökerö rienaus on alkeellista propagandaa.

Näin Harinen:

”Lehtipuun mielestä tavallisen kansalaisen ei tarvitse olla huolissaan Karjalan palautuksen mahdollisesta hinnasta sillä hallitushan se valtion budjettiin ne menot päättää ja työnantajat maksaa kulut ja jopa työntekijöiden verot eli meille kaikille vaan maksetaan lisää rahaa, joten puheet siitä, että Karjalan palautus tulisi kalliiksi, senhän täytyy siis olla pelkkää huijausta.”

Hallitus päättää budjetista. Työnantajat budjetoivat yrityksensä menot. Työnantajat maksavat kaikki palkkamenot, ja niihin kuuluvat myös verot. Meille maksetaan palkkaa, jos olemme työsuhteessa. Jos syntyy uusia työpaikkoja, tai yhtäkkiä rakentaimnen ja aktiviteetti lisääntyy, silloin tulee pulaa työvoimasta, ja tällaisessa tapauksessa on tyypillistä, että palkoilla on taipumus nousta. Silloin meille maksetaan enemmän.

”Ja yrityksethän ne verotkin palkoista maksaa, ei palkansaajat.”

Verot ovat osa bruttopalkkaa, joten verot maksetaan työnantajan maksamasta kokonaispalkasta. Lisäksi työnantaja maksaa eläkkeet ja sotumaksut.

”Sinällään huojentava ja lohdullinen ajatus, ettei tavallisen työtä tekevän palkansaajan tarvitse olla huolissaan Karjalan palautuksen hinnasta, jos kerran se on hallituksen ja työnantajien päänsärky.”

Miksi pitäisi olla huolissaan? Jos sinulle maksetaan palkka, se on sinun rahasi. Mistä sitten pitäisi olla huolissaan? Jos minun hyvä työni palkitaan rahapalkalla, onko minulla sen jälkeen muita ongelmia? Työttömyys on paha, mutta jos uusia työpaikkoja (Karjalaan) syntyy, työsopimus on tehty ja minulle alkaa tippua kuukausipalkkaa, onko minulla ongelma? Minusta ei ole.

”Kiitos tästä, tämä auttaa moneen muuhunkin huolenaiheeseen, joita kansalaisilla näyttää olevan valtion menojen ja säästötoimien suhteen. Meidän ei siis tarvitse huolehtia pakolaisista ja maahanmuuttajistakaan, eikä heidän yhteiskunnalle aiheuttamista rasitteista - annetaan vaan hallituksen budjetoida nekin valtion budjettiin, meillehän vaan maksetaan palkkaa joten turpa kiinni epäilijät, kun Markus niin sanoo.”

En minä noin sano. Pakolaiset ym eivät osaa suomea, eivätkä yleensä työllisty. He muodostuvat yhteiskunnalle rasitteeksi. Mutta Karjala on ensinnäkin arvokasta maata, alkaen metsäomaisuudesta. Karjala LUO työpaikkoja, eli yksityinen raha valuu meille palkkatuloina. Me vaurastumme, ja samalla työnantaja maksaa verot valtiolle, ja valtio saa LISÄÄ verotuloja eli siis rahaa.

”Toisaalta, Karjalan mukana Suomen rajojen sisälle siirtyisi 300-400 tuhatta venäläistä.”

Ensinnäkään kukaan ei siirtyisi, ainoastaan raja. Siellä he ovat nytkin, mutta Suomen karjalaiset eivät saa mennä omille mailleen hallinnoimaan omaisuuttaan, koska välissä on Stalinin piirtämä laiton raja.

Sitä paitsi Karjalaan jäisi todenäköisesti vain 200.000 asukasta, ehkä vähemmän. Ja siellä he ovat nytkin, joten missä ongelma?

”Tarkkaa lukumäärää on vaikea tietää, sitä voi vain arvailla, mutta Venäjällä toteutettiin vuoden 2002 lokakuussa ensimmäinen väestönlaskenta sitten Neuvostoliiton hajoamisen ja sen mukaan Suomen Neuvostoliitolle 1944 luovuttamilla alueilla asui 423300 ihmistä.”

Karjalassa asui 371000 ihmistä buoden 2002 väestönlaskun aikana, ja väestön määrän vähenemisen takia luku lienee nykyään kokoluokkaa 350000 tai alle. Eivätkä Venäjän valtion palveluksessa eli komennuksella olevat ihmiset perheineen tietenkään saa siirtyä vieraan valtion asukkaiksi, koska heidän työsuhteensa on palvella Venäjän valtiota. Rajan siirtyessä heidän on pakko siirtyä, tai he joutuvat loikkareiksi, ehkä kriminalisoiduiksi, eikä työpaikkaakaan välttämättä Suomesta saa.

”Mihinkäs tai miksi he mihinkään kotoaan lähtisivät kun Suomen kukkahattutätien hyysäysvaltio tarjoutuisi heistä huolta pitämään? Entäs tämän uuden, ruotsinkielistä väestöryhmää suuremman Suomen kulttuuria rikastuttavan väestönosan valtiolle aiheuttamat menot, eikö meidän tarvitse niistäkään huolehtia? Ei, annetaan vaan hallituksen budjetoida nekin valtion budjettiin, meillehän vaan maksetaan palkkaa joten turpa kiinni epäilijät, kun Markus niin sanoo.”

En minä noinkaan sano. Ensinnäkin, miksi Venäjän kansalainen automaattisesti haluaa vaihtaa kansalaisuutta? Alueen palautuessa moni yksilö saattaa siirtyä Venäjän puolelle, ovathan he vanhempineen joskus siirtyneet nykyiseen asuinpaikkaansa. Karjalassa on paikoin täystyöllisyys, joten ei kenenkään tarvitse työssä käyvistä aikuisista ihmisistä mitään huolta pitää. Heidän bruttopalkastaan vähennetään vero joka kuukausi, ja seuraavan kuukauden 12. päivänä työnantaja siirtää pidätyksen verottajalle. Suomen valtio vaurastuu.

”No entäs tämän uuden väestönosan asuinalue sitten, eikö valtion pitäisi taata rajojensa sisällä asuville samat palvelut ja palvelujen taso, eikös siitä yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta kaikenlaisia lakeja ole satuttu säätämään?”

Ei ole. Ei laeista löydy sanaakaan luovutettujen alueiden palauttamisesta. Siirtymäkauden ajaksi syntyy siirtymäajan säädökset, ja kun siirtymäaika on ohi, ja vanhusten joukko on jo ehtinyt siirtyä ajasta iäisyyteen, ja nuori polvi siirtyä työelämään, sitten asia on erikseen, mutta silloinhan tilanne on muutenkin jo ehtinyt vakiintua.

”Koska elintasokuilu tuolla Suomen tämänhetkisellä itärajalla on melkoinen niin valtion kassastahan täytyisi rajan siirron jälkeen pakostakin kaataa melkoisia summia tuonne uuden väestönosan asuinaluelle tilannetta tasapainottamaan.”

Valtiollahan tuskin on ”kassaa” vaan dynaaminen tulojen ja menojen rahaliikenne. Karjala lisää valtion verotuloja, joten valtio voi myös maksaa menoeriä. Valtio saa koko ajan rahaa, ja valtio myös voi koko ajan maksaa. Sitä paitsi ”melkoiset summat” käytännössä maksetaan kuukausittain. Eihän ensi kuun menoeriä tarvitse olla vielä valtion tileillä. Rahaa tulee sisään koko ajan, sitä mukaa maksetaan, kun rahaa tulee sisään.

”Kun ottaa huomioon valtion parhaillaan kasvavan velkataakan - velaksihan valtion on näiden nykyisten rajojenkin sisällä tällä hetkellä yhteiskuntaa ylläpidettävä - niin emmekö me palkansaajat ja veronmaksajat saisi edes tästä uudesta laskusta huolestua millään tavalla?”

Velkataakkaa lisätään mm. siksi, että ei ole niitä Karjalan-töitä vaan joudutaan maksamaan työttömyyskorvauksia toimettomuudesta. Jos Karjalaan tulee työpaikkoja, silloin sieltä työnantajat lisäävät valtion verotuloja tilittämällä ennakonpidätykset valtiolle joka kuun 12. päivä, ja sitä mukaa valtio voi noilla lisätuloilla korvata velkatarvetta. Eikä työttömyyskorvauksiakaan tarvitse maksaa.

”Lisäksi Markus vielä blogissaan ehdottaa rahan menon määrää tuskailevia rauhoittaakseen, että jätetään alue sille mallille kun se nyt on niin ei mene rahaa eli jätetään elintasokuilu voimaan Suomen sisälle.”

En minä nyt noinkaan sano. Mutta kun ihmisillä on jo nyt koulut opettajineen, terveyskeskukset ja muut paikat, miksei ihmisille anneta jatkuvuuden tunnetta ja anneta heidän käydä hoitamassa opetuksensa tai lääkärikäyntinsä juuri niissä paikoissa, joissa he nytkin käyvät? Sitten ajan kanssa, yksi kerrallaan, laitetaan remontit pystyyn. sitä paitsi, olen itse valmis lahjoittamaan laatikkokaupalla kirjoja, vaatteita, huonekaluja ja muuta roinaa palautettuun Karjalaan, eli todennäköisesti Karjalan koulut, sairaalat yms pikemminkin hukkuvat lahjoitustavaraan kuin jäävät jonkinlaiseen elintasokuiluun.

”Mitä sitä nyt turhaan venäläisten asuinoloja parantelemaan, palveluja ja hallintoa järjestelemään tai perusturvaa rakentamaan, siellähän on jo sähköt ja nettiyhteydetkin viipurilaisissa asunnoissa, mitä nyt muutama mummo talvisin pakkasiin paleltuu, so what?”

Kukas minun asuinoloja on koskaan parannellut, itse olen asuntoni kulut maksanut ja taloyhtiö on ne yhteisen päätöksen mukaan remontitkin tehnyt. Ovatko venäläiset muka jotenkin huonompia ihmisiä, etteivät he itse osaa laittaa tikkua ristiin? sitä paitsi nimenomaan suomalainen hallinton keskipitkällä aikavälillä on paras mahdollinen parantamaan asuinoloja ja rakentamaan palveluja ja perusturvaa.

”Eli, annetaan vaan hallituksen budjetoida nekin menot valtion budjettiin, meillehän vaan maksetaan palkkaa joten turpa kiinni epäilijät, kun Markus niin sanoo.”

En minä noinkaan sano. Ihmiset maksavat itse omistusasuntonsa ja omistusasuntojen kulut, sillä nettopalkalla, jota he saavat käydessään töissä. Ja työpaikkoja Karjala tarjoaa, kuten muuten nytkin. HKKK:n tutkimuksen mukaan Viipurissa oli täystyöllisyys jo 2002. Palkalla eletään, ainakin Suomessa.

”Kovin vähän noita Karjalan alueen mahdollisuuksiin uskovia investoija on tällä hetkellä, mutta ilmeisesti heitä sitten ilmaantuisi jostain, jos rajaa siirrettäisiin.”

Varmasti. Maailman kilpailukykyisimpiin kuuluva Suomi, EU-markkinat ja Schengen-alue, naapurissa 4,5 miljoonaa pietarilaista. Ehkä Euroopan kiinnostavin uusi markkina-alue, oikeasti.

”Mutta on se vaan kumma homma, että jos vuosisatojen paras investointikohde löytyy ränsistyneeltä perähikiältä, jossa naiset vanhenee ja miehet ryyppäävät itseään hengiltä siinä kun nuoret pakenee paikalta (Saksin mukaan) niin eikä tällaista loistavaa mahdollisuutta, edes pienemmässä mittakaavassa, toisiaankaan ole löytynyt Suomen nykyisten rajojen sisältä?”

Uusia laatumaanteitä valmistunut niin Karjalan kannakselle kuin Laatokan Karjalaan. Naiset vanhenee, miehet vanhenee, mutta uusiakin syntyy. Suomihan on menestystarina, ja sitä samaa menestystä voisi Karjalakin arvostaa. Lappeenrannassa on kauppojen parkkipaikat täynnä venäläisiä ostosmatkalaisten busseja, kyllä niiden määrä voi vain kasvaa, jos samat kaupat ovat Kivennavalla.

” Olen tämän todennut ennenkin ja sanon sen taas; Karjalan palautus vaatisi uskoa, luottamusta ja säkillisen keijupölyä jolla tehdä taikoja.”

Tuo on sinun ongelmasi.

”Uskoa ilmeisesti löytyy jos Lehtipuuta ja Saksia uskoo - peitto siis tosiaan pitenee kun sitä lyhentää toisesta päästä ja jatkaa pois leikatulla pätkällä toisesta, eli kansantalous kasvaa kun sitä tarpeeksi sisältä lämmitetään ja raha lisääntyy kun sitä kierrätetään vasemmasta taskusta oikeaan.”

Ei suinkaan. 25000km2 lisää maata kansantalouteen, Suomen parhaat viljelysmaat ja hyvää metsää, vesivoimaa ja Saimaan kanavan pakkomaksut pois. Suomen ainoa keskiaikainen vanhakaupunki ja Euroopan suurin järvi. 200.000 uutta asukasta vakiintuneella markkina-alueella plus suomalaisten ketjujen ryntäys valtaamaan markkinoita. Pietarin väkiluku potentiaalisena loma-asiakaskuntana sekä palautuksen euforian synnyttämä naapuruussuhteiden parantuminen, ja sitä seuraava kaupan kasvu.

”Luottamusta nyt ei vielä valitettavasti oikein näytä löytyvän, sillä mikään vakavasti otettava taho ei näytä näistä Karjalan palauttelijoiden visioista vielä innostuneen, eikä Karjalan palauttelijoiden visioista tällä hetkellä näytä löytyvän edes keskustelua näiden muutaman US:n blogin ulkopuolelta.”

Siksipä tässä suomettuneessa Suomessa näitä kirjoituksia rustaillaan, jotta itsesensuuri, itsedemonisointi ja silkka valehtelu saataisiin vaihdetuksi tosiasioiksi ja visioiksi.

”Sitä taikoihin tarvittavaa keijupölyä hallitus sitten ilmeisesti alkaa välittömästi jakamaan rokotteiden muodossa kun päätös rajojen siirtämisestä on tehty eli siis neuvoteltu Venäjän kanssa ja löydetty yhteinen win-win Veikko Saksin Karjalan palautus -kirjasta ja Juha Markus Lehtipuun Karjalan tragedia valokuvaeeppoksesta.”

No, riittää ihan normaali markkinatalous ja vallitseva järjestelmä. Vain rajan palautus lailliselle paikalleen riittää.

Viime päivinä Bangkok Post on kirjoitellut passivarkauksista. Passeja varastetaan, tai niitä voi ostaa väärennettynä. Joitakin vuosia sitten katselin hiukset pystyssä dokumenttia, jossa pyrittiin hankkimaan jokaisen EU-jäsenvaltion passi pimeiltä markkinoilta.

Tavoite onnistui. Näiden joukossa oli varastettuja ja väärennettyjä passeja.

Minulta varastettiin Suomen passi Nairobissa vuonna 1987. Sen jälkeen kuvittelin usean vuoden ajan, että minun nimeni ilmestyy johonkin terrorismiuutiseen.

Takavuosina katselin Economist-lehden pikkuilmoituksia, vai mikä lienee lehti ollut. Oli mahdollista hankkia kaksoiskansalaisuus sellaisista keskeisistä valtioista kuin Belize tai Tuvalu. Yhden kaverin kanssa spekuloitiin siitä, olisiko syytä hankkia kaksoiskansalaisuus. Ei niin, että siihen olisi erityistä tarvetta, eikä minulla varaakaan. Eilisiltanakin lottovoitto meni Kotkaan.

Tosiasia on kuitenkin se, että Suomen passia parempaa on vaikea keksiä. On monia muistoja rajanylityksistä, joissa vain vilautettiin passin kantta ja se riitti. Tosin tämä tilanne on hurjaa vauhtia murtumassa, kiitos näiden idioottimaisten poliitikkojen mamu-politiikan.

En tarkkaan tiedä, kuinka nopeasti näille passinsa tuhonneille aikuisille ”lapsille” myönnetään Suomen kansalaisuus, ja Suomen passi. Olen ymmärtänyt, että kansalaisuuden saa vasta vähintään kolmen vuoden, ehkä 5-6 vuoden jälkeen, mutta hyvää kannattaa aina odottaa.

Suomen maine on siis aiemmin ollut parempi kuin minkään muun valtion. Pienehkö, hieman hitaiden ja vaarattomien ihmisten kansakunta, jossa ainoa häiriötekijä on liiallinen alkoholin käyttö. Muutoin rehellisiä, rehtejä, kunnon ihmisiä. Finland, no problem.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomen kuva on alkanut muuttua, ainakin meidän asioita seuraavien suomalaisten keskuudessa. Oli 911-iskut sitten kenen tekosia tahansa, niiden yhteydessä kävi ilmi, että suomalaisnaiset ovat majoittaneet ja asuttaneet useampaakin epäilyttävää terroristia. Vuodenvaihteessa viisi ihmistä ja itsensä surmannut Kosovon albaani näytti myös nauttivan epätavallista suojelua sekä suomalaisen naisen että yhteiskunnan taholta.

Karjala-keskustelussa usein vaaditaan, että jos Karjala palautuu Suomelle, Karjalan nykyasukkaille, venäläisille, tulee heti antaa Suomen kansalaisuus. Jokainen, joka ei ole supernaiivi, ymmärtää, miksi näin ei saa toimia. Karjalassahan ”asuu” heti suuri määrä FSB-vakoilijoita, jotka pääsevät sen jälkeen esteettä Schengen-alueen jokaiseen kolkkaan.

Mauno Koivisto, joka edisti Baltian maiden pysymistä Venäjän alusmaina sekä Karjalan pysymistä Venäjän miehitysalueena, onnistui jollakin tempauksella tuottamaan Suomeen suuren määrän ummikko-venäläisiä, jotka olivat ”inkerinsuomalaisia”.

Varastettu tai väärennetty passi on rikollisten ja terroristien tavoite. Mutta jos sellaisen voi saada laillisesti pyrkimällä ilman asiakirjoja tähän hitaiden ja vähän tyhmien poliitiikkojen ja viranomaisten kultamaahan, jossa yhteiskunta rahoittaa ylellisen elämän ja tarjoaa lopulta sen tavoitetun aarteen: hyvämaineisen Schengen-valtion passin, niin sitten otetaan ”Suurpään opit” käytäntöön: oma passi tuhotaan ja eikun pakolaiseksi!

Ollaanko tässä taas tekemässä kaikkien aikojen emämunausta? 

Se on onnistunein huijaus, koska se osuu suomalaiseen psyykeeseen kuin heroiini verisuoneen: välittömästi.

Kaikenlainen analyysi, ajattelu ja kriittisyys katoaa sen sileän tien, kun lausutaan: ”Karjala tulisi kalliiksi”.

Sen teki monopolilehti muistaakseni 1992 ja siteerattavana oli joku mattivirtanen Tampereen yliopistosta.

Puretaan ensin se oleellinen: KENELLE Karjala tulisi kalliiksi? Kenen rahoista me olemme huolissamme, jos Karjala tulee kalliiksi?

Otetaan pari relevanttia esimerkkiä:

Suuren autofirman autotehdas Uuteenkaupunkiin tulee erittäin kalliiksi. Onko se ongelma?

Suuren matkustajalautan rakentaminen Turun telakalle tulee sekin erittäin kalliiksi. Onko se ongelma?

Itäkeskuksen rakentaminen ja kaikki laajentamiset ovat myös tulleet kalliiksi. Ongelma?

Moni asia tässä maailmassa tulee kalliiksi. Miksi Karjala on ongelma mutta Jumbo tai Nokian tehdas tai Lempäälän Idea-Park eivät ole ongelmia?

Tosiasiassa Karjala ei ole ongelma, eivätkä yleensä mitkään kalliit projektit. Ainakaan meille.

Kun valtion rahaa laitetaan lapsilisiin, se rahaa tulee meille. Onko se ongelma? Kun valtio rakentaa moottoritietä Lappeenrannassa, se rahaa tulee palkkana ja tulona suomalaiselle työmiehelle. Onko se ongelma? Ei tietenkään. Jos suomalaiselle maksetaan palkkaa, silloin asiat ovat kunnossa.

Raha ei ole mikään staattinen asia. Raha ei ole isossa kirstussa makaava kasa seteleitä ja kolikoita, joita riittää niin kauan kunnes laarinpohja alkaa näkyä.

Raha on vain väline isojen asioiden saavuttamiseksi: perustarpeet, hankinnat, harrastukset, matkat, unelmat, elämäntapa…

Raha kiertää, ja jokaisella kierroksella se on jollekulle tuloa, kun se on toiselle menoa. Mitä nopeammin raha kiertää, sitä enemmän se on tuloa (ja vastaavasti menoa).

Karjalan palautus on keino synnyttää suuri määrä projekteja, joilla on kaikilla yhteinen ominaisuus: jokainen tuottaa suomalaiseen taskuun lisää rahaa.

Hauska tarina hotellin vastaanottoon jätetystä setelistä, joka kiertää velkaiselta tyypiltä toiselle, palautuu lopulta hotellin pöydälle, ja huoneen hylänneen asiakkaan taskuun takaisin, on realistinen esitys rahasta. Kun meille tipahtaa kuukauden palkka, tai muu tulo, se on jo melkein seuraavassa taskussa: me maksamme vuokran, sähkön, ostamme vaatteita, ruokaa, kirjoja ja matkoja. Seuraavan taskun kautta se taas kiertää eteenpäin.

Se, miten suuri osa kuukausipalkasta palautuu takaisin valtiolle, riippuu verotasosta.

Jos Karjalan palauduttua valtio laittaa Karjalaan miljardia euroa, se todennäköisesti saa takaisin suunnilleen saman verran euroja seuraavan vuoden aikana. Kyseessä on kansantaloustieteellinen termi multiplier eli kerroin. Jos raha kiertää nopeasti, miljardin euron investointi kansantalouteen tuottaa moninkerroin enemmän kansantuotetta kuin se alkuperäinen summa.

Karjalan palautuminen ajaa kansantalouden vilkkaaseen vauhtiin, jolloin rahan on suorastaan pakko kiertää nopeasti. Niin suuri osuus Suomen kansasta joutuu taloudelliseen toimintaan, ei pelkästään yli miljoonan karjalaistaustaisen jouduttua ratkaisemaan perintömaiden/asuntojen kohtalosta. Noin 25.000 neliökilometrin (Karjala) sekä Sallan, Kuusamon ja Petsamon tuominen Suomen kansantalouteen luo yhtäkkiä hirmuisen määrän projekteja, joiden kokonaissumma ensinnäkin lisää BKT:ta ja erilaisten kauppojen, hankintojen, kuljetusten, työllistämisen jne vaikutuksesta sekä kertoimen vaikutuksesta moninkertaistaa ”alkuperäistä” summaa.

Mutta KENELLE Karjala tulee ”kalliiksi”?

Lähinnä niille, joiden täytyy maksaa palkkaa suomalaiselle työmiehelle tai ostaa suomalaisesta kaupasta suomalaisten valmistamia rakennustarvikkeita. Me emme maksa, vaan meille maksetaan.

Minusta on erinomainen asia, jos Karjala tulee ”kalliiksi”, koska se sananmukaisesti tarkoittaa isoa kakkua, josta voi jakaa monelle ihmiselle. Syntyy runsaasti työpaikkoja, joista maksetaan hyvää palkkaa tehdystä työstä, ei näennäishommista tai laiskuudesta, vaan siitä, että tehdään oikeaa työtä, parempia teitä tai hyödyllisiä rakennuksia.

Mutta kenelle?

Tämä on oleellinen kysymys. Jos Uudenkaupungin autotehdas tulee kalliiksi saksalaiselle autofirmalle, onko se meidän ongelmamme? Ei alkuunkaan! Se on meidän etumme. Silloin saksalaisen autofirman lainaamat investointimiljoonat valuvat meidän pankkitililleimme palkkana. Meille maksetaan, kun autofirmalle tulee kalliiksi.

Samaa voi soveltaa melkein mihin tahansa.

Myös Suomen valtioon. Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, valtion rahat ovat valtion rahoja, eivät ”meidän” rahojamme. Valtio saa rahoja monesta eri lähteestä, ja hyvin harvoin meiltä suoraan.

Ne meidän maksamamme kiinteistö-, autoverot tai televisiomaksut eivät lopulta ole mitenkään korvamerkittyjä, vaan hallitus tekee könttäsummasta budjetin, ei suinkaan kohdentamalla Pekka Korhosen tai Tiina Niemisen maksaman tonnin johonkin epäsuosittuun kohteeseen, kuten maahanmuuttajien hyysäämiseen tai kehitysapuun.

Sitä paitsi työssäkäyvä suomalainen ei itse maksa veroja, vaan ne ovat osa bruttopalkkaa, jonka rahoittaa aina se työnantaja. Menemällä työhön, suomalainen saa tilillensä joka kuukausi rahaa, jolla voi elää, maksaa asuntolainaa, autolainaa, tai säästämisen jälkeen ostaa ne käteisellä. Tätä palkkaa tässä tarvitaan, ja jos joku sitä maksaa, asiat ovat niin kunnossa kuin olla voi.

Karjalan ”kalliiksi” tuleminen on valheellinen myytti, suurin huijaus.

Karjala ei tule kenellekään sen kalliimmaksi, kuin mikä tahansa elämään tai normaaliin yhteiskunnalliseen toimintaan liittyvä toiminta. Se päätetään budjetissa, josta rakennetaan tasapainoinen vaikka väkisin. Sen rahoitus tulee veroista, tuloista, lainanotosta, mikä mistäkin. Se ei ole meidän ongelmamme.

Mutta kun valtio sitä rahaa käyttää (Karjalaan), se ei mene ”kaivoon”. Jokaiselle sentille tai eurolle on vastaanottajansa. Jokainen euro on tuloa jollekulle suomalaiselle.

Meille maksetaan! Valtio maksaa meille! Me saamme sen rahan, joka tulee ”kalliiksi” Karjalalle. Saamme sen palkkana, tai jos myymme millä tahansa portaalla tavaraa, myyntituottona.

Jos valtio rakentaa sairaalan, koulun tai virastotalon Suomen Karjalaan, Suomen valtio käytännössä maksaa palkkaa tai ostaa kaupasta suomalaisia ikkunoita, ovia tai vessanpönttöjä. Karjalan ”kalleus” on paljon, paljon, paljon tuloa suomalaiselle työmiehelle tai suomalaiselle kauppiaalle.

Ja kun se raha on tuloa suomalaiselle Karjalan takia, silloin se tulo myös todennäköisimmin jää Suomeen, koska Karjalan palautuksen jälkeen on kiire jäädä Suomeen eikä kuljettaa sitä rahaa pois Suomesta. Kuka haluaisi jäädä pois siitä bisneksestä, jonka nimi on Karjalan palautus?

Tietenkään Suomi ei ole sosialistinen diktatuuri, jossa kaikki raha on valtion hallussa.

Useimmissa normaaleissa valtioissa investoinnit, työpaikat ja vaurastumisen mahdollisuus tulee yksityiseltä sektorilta.

Kun Karjalaan rakennetaan Prismat, Citymarketit, Anttilat, autokaupat, bensa-asemat, kerrostalot jne, silloin ”kalliiksi” tulevan Karjalan maksavat yksityiset yritykset, joiden rahat ovat niiden omaa rahaa. Ei meiltä pois, vaan MEILLE!

Meille maksetaan, palkkana tai yritysten ostoina. Jokainen uusi kauppa, market, myymälä tai yrityspuisto vaatii lukemattomia ikkunaruutuja, Abloy-lukkoja, Kone-hissejä, Oras-vesihanoja jne… Ja jos osa tuotteista olisi ulkomaalaisia, joku suomalainen ne kuitenkin tuo, jälleenmyy, kuljettaa ja asentaa, suomalaisella työllä, ansaitsen palkkaa eli rahaa, eli vaurastuen Karjalan palautuksen takia.

Nämä ovat itsestäänselvyyksiä, joita kukaan ei ajattele, sen jälkeen kun monopolilehti julistaa, että ”Karjala tulisi kalliiksi”.

Nämä ovat tosiasioita. Meille maksetaan. Meistä tulee rikkaampia. Meidän hyvinvointimme kohoaa.

Kukaan ei ota meidän kukkarostamme kolikoita eikä seteleitä Karjalan palauduttua. Kukaan ei anasta meiltä rahaa, omaisuutta tai kunniaa. Meiltä ei millään muotoa voi viedä mitään, kun Karjala on palautunut. Tilanne suorastaan säilyy ennallaan ja stabiilina.

Paitsi että meille halutaan maksaa! Uusia työpaikkoja syntyy. Kaupoista haetaan rakennustarvikkeita. Niitä tuottavat tehtaat saavat tilauksia.

Muiden rahoilla. Keskon rahoilla. Sanoma Oy:n rahoilla. Pankista lainatuilla rahoilla. Muiden ihmisten pankkitileillä olevilla rahoilla. Lainatuilla rahoilla. Mutta ei meidän rahoillamme. Kukaan ei vaadi meitä antamaan penniäkään.

Me saamme lähteä mukaan, ostaa tontin ja rakentaa omilla rahoillamme omaa omaisuuttamme. Mutta se on jokaisen oma päätös. Ei pakotettu, vaan vapaaehtoinen. Niin tehdessämme meidän rahamme valuu veroihin (valtio saa lisää pelimerkkejä), tai palkkoihin, tai hankintoihin. Mutta se on vapaaehtoista! Jos haluamme rantatontin Laatokalta, se on sallittua, mutta se maksaa. Mutta jos emme halua maksaa mitään, ei tarvitse!

Totta kai Karjalan kokonaisbudjetti, kaikkineen, tulee suureksi, mutta se on vain hyvä asia! Mitä suurempi kakku, sitä enemmän valtio saa verotuloja. Sitä enemmän suomalaiset saavat palkkaa ihan uusista työpaikoista.

Mutta se raha on muiden rahaa, ei meidän rahaamme. Valtion rahaa, yritysten rahaa, muiden ihmisten omaa rahaa. Tuo raha pyörii nopeammin kuin koskaan, se työllistää ja kiertää nopeasti valtiolle, palkkoihin, ostoihin, ja taas uudestaan uusiin työpaikkoihin, valtionveroihin ja hankintoihin. Ja uudestaan, uudestaan ja uudestaan.

Meille maksetaan. Me rikastumme.

Analysoikaa!

Meille on jo vuosia tuputettu väitettä, jonka mukaan erinäiset lämpimät säät tai tuulet ja tuiskut olisivat todisteita ”Ilmastonmuutoksesta”.

Siten olemme oppineet, että tämän hetken sää on todiste tästä abstraktista ilmiöstä.

Siksi on ollut ”hauskaa” seurata uutisia.

Todellisuudessahan kylmyys rikkoo ennätyksiä, surmaa ihmisiä ja aiheuttaa taloudellisia tappioita. Seuraan yleensä tätä sivustoa.

Jäätikköjä ei ole saatu sulamaan, entäs miten se merenpinta?

Ainakin tällä hetkellä ilmastohuijareiden perusväite näyttää aiheuttavan täystyrmäyksen ilmastohuijareille: merenpinta ainakin meidän lähipiirissämme on ennätysalhaalla.

No, oli miten oli, nykyisyys tai viimeiset 10 vuotta eivät kerro mitään tulevaisuudesta. Mutta yhtä varmaa on se, että tämän vuoden aikana, kiihtyvään tahtiin, ilmastohuijarit jatkavat petollista julistustaan, kuinka ”Ilmasto lämpenee, jäätiköt sulavat ja merenpinta nousee”.

Tosin heidän on entistä vaikeampi saada meitä uskomaan.

 

Lisäys: Ilmastohuijareiden tyypillinen väite on se, että ilmastonmuutos lisää kuivuutta, ja eniten kärsivät kehitysmaat. No, eilen Bangkokissa tuli paha kaatosade, vaikka on kuiva kausi, jonka aikana ei pitäisi sataa ollenkaan. Vaikka nyt ei olekaan vuosi 2050, ainakin näinä aikoina kuivanakin kautena voi tulla sateita. Myös Sahelin alueelta on raportoitu normaalia enemmän sateita, mikä on elintärkeää alueen maataloudelle.